Pyrola media – kellotalvikki

  • Pyrola media Sw. – kellotalvikki
  • Pyrola L. – terttutalvikit
  • Ericaceae – kanervakasvit (aikaisemmin Pyrolaceae – talvikkikasvit)

Talvikkien eri suvut muodostivat aikaisemmin oman talvikkikasvien heimonsa, Pyrolaceae. Nykytietämyksen mukaisesti suvut on liitetty kanervakasvien heimoon, Ericaceae. Kellotalvikki on pysty, ruusukelehtinen ja yleensä noin 10-30 cm korkea, kalju ruoho. Juurakko on pitkä, suikertava ja maarönsyinen. Sen avulla laji voi levittäytyä kasvustolaikuiksi. Rönsyt voivat haaroa lähes maarajassa, jolloin syntyy tiheitä, runsaslehtisiä ja monivartisia ryppäitä. Kukintovarsi, joka on samalla myös kukintoperä, on haaraton, ohut, särmikäs ja vihreä tai punertava. Sen tyvellä ja ylös kukintoon saakka on kierteisesti harvakseen suomumaisia pikkulehtiä, jotka ovat kapeansoikeita tai suikeahkoja, noin 5-10 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm leveitä. Niiden väri vaihtelee harmaanvalkoisesta kellanvihreän kautta punertavaan tai punaruskeaan. Toisinaan suomulehtiä on vain tyviosassa.

Varsinaiset lehdet ovat tyvellä harsuhkona ruusukkeena. Ne ovat pitkäruotiset, paksuhkot, nahkeat ja jossain määrin kuhmuraiset sekä talvehtivat. Ruoti on kapeahkosti siipipalteinen ja yleensä noin 2-5 cm pitkä sekä noin lehtilavan mittainen tai sitä lyhyempi. Lapa on pyöreä tai pitkänpyöreä ja kärjestään pyöreä tai hyvin lyhyesti suippeneva. Tyvi on lähes suora, pyöreä tai lyhyesti suippeneva. Laita on matalanyhäinen tai -hampainen. Lapa on molemmin puolin vihreä ja päältä himmeäkiiltoinen. Se on tavallisesti noin 3-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-4,5 cm leveä. Toisinaan jotkut lehdet voivat olla kookkaampiakin.

Kukinto on kukintoperän kärjessä oleva, pysty terttu, jonka kukat ovat joka suuntaan nuokkuvia. Terttu on yleensä noin 3-7 cm pitkä ja noin 5-15-kukkainen. Kukat ovat perällisiä ja tukilehdellisiä. Kukkaperä on noin 5-8 mm pitkä ja kaareva. Tukilehti on suikeahko ja lähes valkoinen, vihertävä tai punertava sekä noin 4-7 mm pitkä ja noin 0,5-1,5 mm leveä. Verhiö on vihertävä, punertava tai ruskehtava ja noin 3 mm pitkä sekä kärjestään syvään 5-liuskainen. Liuskat ovat kolmiomaiset, noin 2 mm pitkät ja tyveltään noin 1-2 mm leveät.

Teriö on puolipallomainen tai kellomainen, valkoinen tai punertava ja tavallisesti noin 7-10 mm leveä sekä säteittäisesti 5-terälehtinen. Terälehdet ovat pyöreähköt, kuperat ja lomittaiset sekä tavallisesti noin 6-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin pituutensa levyiset. Heteitä on 10. Ne kaareutuvat sikiäimen tyveltä ja ovat sen myötäiset. Heteet ovat ponsineen noin 5-6 mm pitkät ja eivät aivan yllä teriön kärjen tasalle. Palhot ovat valkoiset ja litteät sekä pölytysvalmiit ponnet keltaiset ja noin 2-3 mm pitkät. Ne avautuvat ponnenpuoliskojen kärkiaukon kautta. Emiö on yhdislehtinen ja vartaloita sekä luotteja on yksi. Sikiäin on vihreä, 5-lohkoinen ja pyöreä. Emin vartalo luotteineen on hyvin vaalea tai vihreä, tanakka ja suora mutta usein hieman vinossa. Vartalo luotteineen on tavallisesti noin 5-7 mm pitkä ja yltää selvästi teriön ulkopuolelle. Luotti on pyöreän levymäinen ja nystermäpintainen. Hedelmä on nuokkuva, pyöreämuotoinen ja 5-lokeroinen sekä kypsänä ruskeahko kota. Se on yleensä noin 6-7 mm leveä ja noin 4-5 mm korkea. Kota avautuu lohkoittain pitkittäissuuntaisesti. Sen kärjessä pysyy loppuun asti emin kuivunut vartalo luotteineen. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Kellotalvikki on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy kaikissa eliömaakunnissa. Se on sopivilla kasvupaikoilla yleinen  etelästä päin, Ahvenanmaata lukuun ottamatta, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Kainuun eliömaakuntien linjalle saakka. Muualla se on harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet ja kuivahkot, valoisat kangasmetsät, harjut, moreenimäet ja rinnemetsät. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Kellotalvikin kukat ovat medettömiä, joten kovin suuressa suosiossa ne eivät hyönteisten keskuudessa ole. Toki siitepöly houkuttelee niitä jonkin verran. Koska lähes kaikki kukat kehittyvät kotahedelmiksi, itsepölytystäkin varmasti tapahtuu. Terttutalvikkien suvun siemenet ovat hyvin pieniä ja niitä mahtuu grammaan peräti noin 250 000. Niinpä ne leviävät helposti tuulen mukana. Varret kotineen jäävät usein törröttämään talven yli ja siemeniä vapautuu lohkojen saumoista pitkän aikaa. Siementen pienuuden ja keveyden vastapainoksi niissä on hyvin vähän vararavintoa kasvua varten. Niinpä ne tarvitsevat kämmeköiden tapaan sienikumppanin taimikasvuaan varten. Symbioottinen suhde sienten kanssa jatkuu läpi talvikkien elämän.

Suomen talvikit lukeutuvat neljään eri sukuun, terttutalvikkeihin, nuokkutalvikkeihin, Orthilia, tähtitalvikkeihin, Moneses ja sarjatalvikkeihin, Chimaphila. Suvut ovat niin tunnuspiirteisiä, ettei niitä sekoita keskenään. Terttutalvikkeja on Suomessa kellotalvikin lisäksi kolme lajia, isotalvikki, Pyrola rotundifolia, pikkutalvikki, P. minor ja keltatalvikki, P.chlorantha. Kellotalvikin tieteellinen nimi viittaa sen keskimääräisyyteen tai välimuotoisuuteen. Se lieneekin alunperin syntynyt iso- ja pikkutalvikin risteytymisen tuloksena, jossa yhteydessä näiden lajien kromosomiluku 46 on kahdentunut kellotalvikin luvuksi 92. Näin yhdentymisestä on syntynyt uusi ja itämiskykyistä siementä tuottava laji. Isotalvikin kukka on hyvin avoimen kellomainen. Emin vartalo luotteineen on punainen tai kellanpunainen, käyrä ja alaspäin taipunut. Pikkutalvikin teriö on kellotalvikkia tiiviimmän pallomainen. Sen emin vartalo on kyllä suora mutta vain 1-2 mm pitkä yltäen juuri ja juuri teriön suulle. Keltatalvikin teriö on hyvin avoimen kellomainen ja kellan- tai vihertävänvalkoinen. Vartalo on käyrä ja noin 6-7 mm pitkä. Lisäksi lehdet ovat huomattavan tummanvihreät.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kellotalvikin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Pyrola media - kellotalvikki voi toisinaan levittäytyä laajemmaksikin kasvustoksi, vaikka yleensä kasvustolaikut ovat aika pienialaisia. V, Turku, Peltolan ja Huhkolan välinen alue, Skanssinmäen eteläpuoli, Kaistintien varren metsäinen kumpare, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media – kellotalvikki voi toisinaan levittäytyä laajemmaksikin kasvustoksi, vaikka yleensä kasvustolaikut ovat aika pienialaisia. V, Turku, Peltolan ja Huhkolan välinen alue, Skanssinmäen eteläpuoli, Kaistintien varren metsäinen kumpare, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media - kellotalvikki on pysty, ruusukelehtinen ja yleensä noin 10-30 cm korkea, kalju ruoho. Kukintovarsi, joka on samalla myös kukintoperä, on muiden terttutalvikkien tavoin haaraton, ohut ja särmikäs. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäen sivua kulkevan ulkoilureitin laitametsä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media – kellotalvikki on pysty, ruusukelehtinen ja yleensä noin 10-30 cm korkea, kalju ruoho. Kukintovarsi, joka on samalla myös kukintoperä, on muiden terttutalvikkien tavoin haaraton, ohut ja särmikäs. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäen sivua kulkevan ulkoilureitin laitametsä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media - kellotalvikin kukinto on kukintoperän kärjessä oleva, pysty terttu, jonka kukat ovat joka suuntaan nuokkuvia. Terttu on yleensä noin 3-7 cm pitkä ja noin 5-15-kukkainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäen sivua kulkevan ulkoilureitin laitametsä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media – kellotalvikin kukinto on kukintoperän kärjessä oleva, pysty terttu, jonka kukat ovat joka suuntaan nuokkuvia. Terttu on yleensä noin 3-7 cm pitkä ja noin 5-15-kukkainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäen sivua kulkevan ulkoilureitin laitametsä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media - kellotalvikki voi olla kukkien ja ruusukelehtien määrältään myös vaatimattomampi. V, Turku, Peltolan ja Huhkolan välinen alue, Skanssinmäen eteläpuoli, Kaistintien varren metsäinen kumpare, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media – kellotalvikki voi olla kukkien ja ruusukelehtien määrältään myös vaatimattomampi. V, Turku, Peltolan ja Huhkolan välinen alue, Skanssinmäen eteläpuoli, Kaistintien varren metsäinen kumpare, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media - kellotalvikin teriö on puolipallomainen tai kellomainen, valkoinen tai punertava ja tavallisesti noin 7-10 mm leveä. Kukkaperä on noin 5-8 mm pitkä ja kaareva. Perän tyvellä oleva tukilehti on suikeahko ja noin 4-7 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäen sivua kulkevan ulkoilureitin laitametsä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media – kellotalvikin teriö on puolipallomainen tai kellomainen, valkoinen tai punertava ja tavallisesti noin 7-10 mm leveä. Kukkaperä on noin 5-8 mm pitkä ja kaareva. Perän tyvellä oleva tukilehti on suikeahko ja noin 4-7 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäen sivua kulkevan ulkoilureitin laitametsä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media - kellotalvikin kukassa on viisi terälehteä. Ne ovat pyöreähköt, kuperat ja lomittaiset sekä tavallisesti noin 6-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin pituutensa levyiset. Emin vartalo luotteineen on tanakka ja suora sekä tavallisesti noin 5-7 mm pitkä. Se yltää selvästi teriön ulkopuolelle. Lähilajilla isotalvikilla, P. rotundifolia, teriö on selvästi avoimempi ja vartalo on käyrä sekä alaspäin taipunut. Toisen lähilajin, pikkutalvikin, P. minor, emin vartalo on kyllä suora mutta vain 1-2 mm pitkä yltäen juuri ja juuri teriön suulle. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäen sivua kulkevan ulkoilureitin laitametsä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media – kellotalvikin kukassa on viisi terälehteä. Ne ovat pyöreähköt, kuperat ja lomittaiset sekä tavallisesti noin 6-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin pituutensa levyiset. Emin vartalo luotteineen on tanakka ja suora sekä tavallisesti noin 5-7 mm pitkä. Se yltää selvästi teriön ulkopuolelle. Lähilajilla isotalvikilla, P. rotundifolia, teriö on selvästi avoimempi ja vartalo on käyrä sekä alaspäin taipunut. Toisen lähilajin, pikkutalvikin, P. minor, emin vartalo on kyllä suora mutta vain 1-2 mm pitkä yltäen juuri ja juuri teriön suulle. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäen sivua kulkevan ulkoilureitin laitametsä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media - kellotalvikin kukassa on kymmenen hedettä. Ne kaareutuvat sikiäimen tyveltä ja ovat ponsineen noin 5-6 mm pitkät ja eivät aivan yllä teriön kärjen tasalle. Palhot ovat valkoiset ja litteät sekä pölytysvalmiit ponnet keltaiset ja noin 2-3 mm pitkät. Ne avautuvat ponnenpuoliskojen kärkiaukon kautta. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäen sivua kulkevan ulkoilureitin laitametsä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media – kellotalvikin kukassa on kymmenen hedettä. Ne kaareutuvat sikiäimen tyveltä ja ovat ponsineen noin 5-6 mm pitkät ja eivät aivan yllä teriön kärjen tasalle. Palhot ovat valkoiset ja litteät sekä pölytysvalmiit ponnet keltaiset ja noin 2-3 mm pitkät. Ne avautuvat ponnenpuoliskojen kärkiaukon kautta. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäen sivua kulkevan ulkoilureitin laitametsä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media - kellotalvikin verhiö on vihertävä, punertava tai ruskehtava ja noin 3 mm pitkä sekä kärjestään viisiliuskainen. Liuskat ovat kolmiomaiset ja noin 2 mm pitkät. V, Turku, Peltolan ja Huhkolan välinen alue, Skanssinmäen eteläpuoli, Kaistintien varren metsäinen kumpare, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media – kellotalvikin verhiö on vihertävä, punertava tai ruskehtava ja noin 3 mm pitkä sekä kärjestään viisiliuskainen. Liuskat ovat kolmiomaiset ja noin 2 mm pitkät. V, Turku, Peltolan ja Huhkolan välinen alue, Skanssinmäen eteläpuoli, Kaistintien varren metsäinen kumpare, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media - kellotalvikin kota on nuokkuva, pyöreämuotoinen ja viisilokeroinen sekä kypsänä ruskeahko. Se on yleensä noin 6-7 mm leveä ja noin 4-5 mm korkea. Kuvassa kota on vasta kehittymässä. V, Turku, Peltolan ja Huhkolan välinen alue, Skanssinmäen eteläpuoli, Kaistintien varren metsäinen kumpare, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media – kellotalvikin kota on nuokkuva, pyöreämuotoinen ja viisilokeroinen sekä kypsänä ruskeahko. Se on yleensä noin 6-7 mm leveä ja noin 4-5 mm korkea. Kuvassa kota on vasta kehittymässä. V, Turku, Peltolan ja Huhkolan välinen alue, Skanssinmäen eteläpuoli, Kaistintien varren metsäinen kumpare, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media - kellotalvikin lehdet ovat tyvellä harsuhkona ruusukkeena. Lehtiruoti on kapeahkosti siipipalteinen ja yleensä noin 2-5 cm pitkä sekä noin lehtilavan mittainen tai sitä lyhyempi. Lapa on pyöreä tai pitkänpyöreä ja kärjestään pyöreä tai hyvin lyhyesti suippeneva. Tyvi on usein lähes suora. Lehtilapa on tavallisesti noin 3-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-4,5 cm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäen sivua kulkevan ulkoilureitin laitametsä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media – kellotalvikin lehdet ovat tyvellä harsuhkona ruusukkeena. Lehtiruoti on kapeahkosti siipipalteinen ja yleensä noin 2-5 cm pitkä sekä noin lehtilavan mittainen tai sitä lyhyempi. Lapa on pyöreä tai pitkänpyöreä ja kärjestään pyöreä tai hyvin lyhyesti suippeneva. Tyvi on usein lähes suora. Lehtilapa on tavallisesti noin 3-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-4,5 cm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäen sivua kulkevan ulkoilureitin laitametsä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media - kellotalvikin lehdet ovat paksuhkot, nahkeat ja jossain määrin kuhmuraiset sekä talvehtivat. Lapa on päältä himmeäkiiltoinen ja toisinaan sillä voi olla kokoa selvästi tavallisia mittoja enemmän. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäen sivua kulkevan ulkoilureitin laitametsä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media – kellotalvikin lehdet ovat paksuhkot, nahkeat ja jossain määrin kuhmuraiset sekä talvehtivat. Lapa on päältä himmeäkiiltoinen ja toisinaan sillä voi olla kokoa selvästi tavallisia mittoja enemmän. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäen sivua kulkevan ulkoilureitin laitametsä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media - kellotalvikin lehtilapa on myös alta vihreä. Sen laita on matalanyhäinen tai -hampainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäen sivua kulkevan ulkoilureitin laitametsä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pyrola media – kellotalvikin lehtilapa on myös alta vihreä. Sen laita on matalanyhäinen tai -hampainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäen sivua kulkevan ulkoilureitin laitametsä, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto